Eikös olekin herkullinen...?
Koirille kakku maistui hyvin, kuten kuvasta näkyy:
Ja kaverukset ei ruuasta kiistele. Inkkukin vähän avittaa syömisessä. No tottakai, onhan se näin ihanan pesueen alulle saattanut, yhdessä Fresse-isän kanssa tietenkin.
Ilta kuluikin sitten tuttuun tapaan leikkien merkeissä. On se vaan niin ihanaa kun pennut (mä pidän Armia kyllä vielä ihan pentuna) saa niin usein leikkiä ja telmiä yhdessä. Bertta on Armin Bestis!! Meno on aina yhtä hurjaa ja vaudikasta. Seuraava kuva on edelliseltä kerralta kun oltiin yhdessä leikkimässä, ei kai sillä päivämäärällä ole niin väliä, kun homma on aina yhtä mukavaa...
Siskokset on kyllä niin tasaväkinen pari!
Yhteisen leikin jälkeen Armia odotti kotona vielä privaattibileet... =) Olin ostanut sille meidän kaupalta lahjaksi ihanan kissalelun:
Kumikissa on reilu 30senttiä korkea, se on täytetty vanulla ja piippaa mahasta. Ihme kyllä se on vielä ehjä kaiken sen retuuttamisen jälkeen... Mutta kyllä oli Armilla hommaa leikkimisen kanssa, kissa on kuitenkin aika iso ja painavakin. Ihan hullun raivolla se sitä kyllä raateli.
Välillä kun vähän huilaa niin sitten jaksaa taas jatkaa...
Vanhatkin lelut on meillä vielä suuressa suosiossa. Me ollaan säästetty Armin muutamia ikivanhoja ihan tyhjiä ja laihoja pehmoja ja ne on kyllä tosi rakkaita. Se on kyllä valtava määrä vanua mitä mahtuu pehmolelun sisälle! Tyhjät karvakuoret on hyviä leluja, niitä on kevyt lennättää ympäri huushollia ja ravistella niin vimmatusti että! Eikä niistä tule enää sotkua :)
Yksi Armin vanhoista lempileluista toimittaa virkaansa vielä tänäkin päivänä.
Lempilelujen lisäksi Armilla on myös muutamia lempipaikkoja, yksi ehdoton suosikki on katsella maailman menoa Petterin olkapäältä. Siellä on turvallista ja näkee kauas.
Toinen lemppari on olla ahtaasti sohvapöydän alla kissan tai lelun kanssa.
Ja sitten on tietysti ne joka koiran tavallisemmat suosikit, sohvan selkä- ja käsinojat, ikkunalauta ja sänky! Yhtenä iltana Armi juoksi kissan perässä sängyn alle mutta ei sitten enää mahtunutkaan pois sieltä. Jalat vaan sutkutti tyhjää kun yritys oli niin kova. Petterin piti nostaa sänkyä ja minun houkutella vähäsen panikoiva koiraressu ulos sieltä.
Eilen tuli illalla valokuvattua aika lailla. Armilla oli vauhti hurjaa ja meno villiä, pitkän päivän jälkeen väsymys alkoi näkyä ylivilkkautena ja höperehtimisenä, niin, tuli osasta kuvista myös sen näköisiä... =)
*Hullujen ilmeiden kauhugalleria* =)
Täytyy välillä vähän tuuletta kieltä...
Ravistelua iltalenkillä
No mutta osaahan se Armi vielä söpöilläkin... :)
Ensimmäinen vuosi Armin kanssa on ollut ihmeellisen ihana ja ikimuistettava! Tehdäänpäs tästä eteenkinpäin huippujutuja koirien kanssa, niin on sitten seuraavankin 'tilikauden' lopussa muistelemista että mitenkäs se vuosi taas vierähtikään. Meillä on Armin kanssa ainakin hurjasti mukavia suunnitelmia tulevaisuuden varalle, Armi antaa taas kuulua itsestään kun jotakin kivaa tapahtuu!
Heippa hei taas ensikertaan!
Kommentit