Tai siis kevät on jo tullut. Me ollaan Armin kanssa lenkkeilty oikein kunnolla, monena päivänä ollaan oltu metsässä irtolenkillä. Armihan alkoi laihtua silloin ruokavalion muutoksen yhteydessä, ja alkaakin nyt olla jo ihan kivoissa mitoissa. Ja kun vähän vielä tuolla metsässä juoksennellaan niin kiinteytyykin vähän ja saa lihaksia lisää.
Siellä eläinlääkärissä taas kerran tapani mukaan panikoin tuosta Armin painosta. Armia ei siellä punnittu, mutta hoitaja tutki Armin muuten ja sanoi sen olevan juuri sopiva. Totesi vielä kun laittoi piikkiä reiteen, että 'täällähän on minne pistellä!'. Siis lihasta, ei läskiä =). Tosin, siinä samalla hoitaja totesi, että Armi on malliltaan ja ruumiinmuodoltaan sellaista helposti pyöristyvää tyyppiä, että jos koira steriloitaisiin niin olisi suuret riskit läskistyä... No, sterilointi on tällä hetkellä täysin poissuljettu vaihtoehto, ei ihan äkkiä tulisi mieleen, ei edes mielen viereen...
No mutta sinne lenkkipolulle...
Yksi ihan ehdoton lempparipaikka on tässä ihan lähellä, melkein meidän talon vieressä on pelto, ja sen pellon yli pääsee ihanaan metsään. Metsä on ennen kuulunut Korian kasarmille, joten siellä on paljon polkuja. Maasto on vaihtelevaa, mutkaista ja mäkistä. Välillä on ihan ryteikköä, välillä taas valoisaa ja kevyttä metsää, kuivaa sammalta ja havumattoa, ojia, juoksuhautoja... Ja metsän läpi kulkee myös puro, se on kai Kymijoen joku ihan pikkuinen sivuhaara. Ja sille matkalle sattuu vielä pieni koskikin. Näin keväällä purossa on paljon vettä, varsinkin tämä keväänä kun lunta oli talvella kohtuullisen paljon, niin on paljon myös sulamisvesiä.
Pudotusta tuossa ehkä metrin verran
Kosken yläpuolella on tyynempää ja vesi on muokannut pienen saarekkeen
Arvaisikohan tuonne mennä, mieli tekisi kovasti...
Kahlailla nyt ainakin voi...
Armihan siis rakastaa vettä ja uimista. Tuollakin olisi polskutellut vaikka kuinka kauan. Oli kyllä pakko lopettaa Armin uimaleikit aika lyhyeen, vesi oli ihan hyytävän kylmää (paikkapaikoin näkyi vielä jäätäkin) ja kuten kuvasta voidaan todeta, vesi on kaikkea muuta kuin puhdasta. Ties mitä sontaa siellä ihan oikeasti on, en edes uskalla ajatella...
Näin surkeaksi meni ilme kun aloin huhuilla Armia pois purosta. Ja palelee ihan prk.....leesti...
No enpä kyllä tiedä oliko yhtään sen parempi paikka tuo, minkä Armi seuraavaksi löysi...
...voisiko olla mitään ihanampaa kuin mutaa!!! Tuossa oli pitkä rinne joka valui sulaa löysää savea pellolta. Parhamillaan Armilla oli mutaa vatsaan saakka, ja kuononkin oli työntänyt tuonne koko mitaltaan... Ja kuinkas ollakaan, mulla loppuu kameran muistikortilta tila... Olisi tullut ihania kuvia pennunkyselijöille... Tälläistä on pihakoiran elämä... =)
Tässä Armi jo hieman siistimmässä kunnossa.
Toinen juttu mikä on ihan tosi MUST, on kepit. Ja vähän kävytkin. Keppien kanssa vois pelata oikeasti ihan koko päivän, niin huonoa keppiä ei ole vielä löytynytkään, etteikö sen kanssa voisi säntäillä. Ja sen jälkeen pilputa silpuksi
Tää keppi on niin MUN JUTTU =)
...eikä haittaa pätkääkään vaikka on suu täynnä sammalta ja havunneulasia...
Välillä sentään jäädään odottelemaan mammaa, että tule jo, täällä olisi kaikkea kivaa tutkittavaa!
Siinä mielessä Armi on ihanteellinen pitää irti, että se ei juurikaan häviä näkyvistä lenkin aikana. Jos tulee mutka tai mäen nyppylä, jää siihen odottelemaan, etten minä vaan joudu hukkaan. Välillä testailen Armia, lähden kävelemään takaisinpäin kun se ei huomaa ollenkaan. Ei mene kauaa kun kipittää taas vierellä, hieman kummissaan tosin mamman oudosta käyttäytymisestä. Yksi koiraystäväni sanoi mielestäni kerran osuvasti, 'ei ole minun tehtäväni katsoa missä koira menee, vaan on koiran tehtävä seurata missä minä menen ja pitää huoli että pysyy minun mukanani.' Tuota olen yrittänyt toteuttaa Armin kanssa. Ainoastaan silloin tällöin huutelen Armia luokse, ja palkkaakin saa hyvin satunnaisesti. Armi kyllä tekee pieniä pistoja metsään (jos ollan polulla) ja palaa sitten oma-aloitteisisti hetkeksi jalkoihin hyörimään, sitten taas kirmalilee kauemmas. En tiedä luotanko siihen jopa liikaakin, en ole ikinä ajatellut että se mihinkään karkaisi (paitsi karkasi kyllä silloin kerran...).
WUFF, tuu leikitään...!!!
Tänäänkin ajattelin mennä tuonne samaiseen metsään, vähän eri paikasta sisään vähän eri puolelle. Onneksi tästä ihan nurkalta lähtee tosi paljon erilaisia ihania lenkkireittejä, ei käy tylsäksi kun ei tarvi joka päivä samaa tietä tallustaa.
Nyt on pikkukoiranen pyykätty reissun jäljiltä, näyttääpäs se kummalle putipuhtaana... On tainnut Armi olla näin puhdas viimeksi viime kesänä, jonkun oikein suttaisen metsäreissun jälkeen...
Menkää tekin metsään koirienne kanssa hyvät ihmiset, sen parempaa ei olekaan!!
Kommentit