Ihanaa kun on lunta, siedettävää kun on pakkasta, kamalaa kun tuulee! Siinäpä mietteitä viime ajoilta...

Koirat tykkäävät edelleen lumesta ja mielellään tutkivat, haistelevat ja mönkivät hangessa.

Kerttu on äitiäänkin "parempi" vahtikoira. Meidän takapihan takana olevassa lasten leikkipuistossa ei saisi liikkua eikä leikkiä ketään...

Vauhtia piisaa ja kurvit on tiukat kun pihakoirat viilettävät takapihalla

Välillä täytyy taas pysähtyä poseeraamaan

Jonkin aika sitten oli hyytävän kylmää ja ulkoilu jäi varsinkin Kertun osalta aika vähäiseksi. Jottei koirien pääkopat leviäisi ihan kokonaan, täytyy välillä keksiä jotakin kivaa touhua myös sisälle.

Siivotessa löytyi kaapin kätköistä ikivanha citymarketin Mammutti ja sille anettiinkiin huutia oikein kahden tytön voimin

Torahampaat on jo irti, samoin pipontupsu ja korvatkin jo vähän lerpattaa...

Naminpiilotus on molempien mieleen.

Kertun namit on vielä melko yksinkertaisesti saatavilla, yhden talouspaperirullan sisällä

Armi on jo sen verran editynyt näissä leikeissä että paperirulla laitettiin piiloon maitopurkin sisään.

Koirat olivat leikistä kovasti riemuissaan, pilppusivat pahvia ihan vimmoissaan ja saivat aikaan melkoisen sotkun. Nyt vielä kun matot on Kertun vuoksi pois lattioilta, tuollainen sotku ei haittaa vaan se on helppo lakaista pois.

Aivotyöskentelyä Kertulle aiheuttaa myös ruokailu. Kerttu on siis äärettömän ahne ja nopea ruokailija. Raksukuppi tyhjenee kymmenessä sekunnissa kun tyttö imuroi ruokansa hengittämättä ja kupeet lommollaan, ja menee tämän jälkeen johonkin nurkkaan vetämään henkeä, kakomaan ja röyhtäilemään. Ei voi olla kovin tervellistä tuollainen... Suurimman osan aterioistaan Kerttu saa viskattuna olohuoneen lattialle. Niitä napsiessa kuluu sentään jokunen tovi. Muutamana aamuna olen (Katjan ja Touko-veljen vinkistä) antanut ruuan Kertulle sukasta. Näin se sujuu huomattavasti maltillisemmin.

Kuka lie korppikotka norkoilee taustalla... Armille tekee tosi hyvää olla tuossa vieressä ja katsella kun Kerttu syö. Välillä tekee tosi tiukkaa malttaa mielensä, mutta oikein tarpeellista itsensä hillitsemis -koulutusta tämäkin!

Noita joutavia sukkia meiltä kyllä löytyy.. Kerttu nimittäin vaihtaa hampaita ja aina ei ihan pelkät puruluut riitä. Nyt reilun viikon saldona Kertun hampaissa on käynyt vaikka mitä...

• kahdet pureksitut kengät
• olohuoneen sohvatyynyjen kulmat ja vetoketjut
• yhden takin vetoketju
• kolme sormikasta (joista yhdestä kaikki sormenpäät auki)
• useita (villa)sukkia
• erinäinen määrä viltinhapsuja
• pari lankavyyhtiä

... ja lisäksi lattioilta löytyy jos jonkinmoisia nippeleitä ja pikku-osia joiden alkuperästä mulla ei ole aavistustakaan. Onneksi sentään huonekalut ja sähkljohdot ovat saaneet olla rauhassa. Puruluita menee silti ihan mieletön määrä...

Ahaa, Armilla on jotakin herkkua...

ihana luu rauhottaisi varmasti kutisevia ikeniä, annas vähän tännekin...

...no pidä luus, ei mua ois kiinnostanutkaan!

Meille tuli töihin ihan hassuja koiranherkkuja...

Oli ihan pakko ostaa =)

Ranskalaiset on siis ihan tavallista "puruluuta" värjätty kaiketikin jollain makuliuoksella. Hampparin kannet on myös perusnahkaa ja sisällä rouheluuta.

Ranskikset on Kertun suuhun sopivia

RÄYH! Tää on muuten mun!

Armi pitää huolen hampparistaan kynsin sekä hampain...

...aina kun Kerttu yrittin osingoille, työnsi Armi sitä tassulla syrjemmälle =)

Loppujen lopuksi kävi kuitenkin näin...

... ja näin käy siis joka kerta!

Kerttu alkaa siis olla aikamoinen pirttihirmu. Kerttu koettelee Armin hermoja ihan koko ajan; tunkee eteen ja päälle, roikkuu niskanahassa, tulee samalle ruokakupille, vie luut ja lelut suusta, räppää tassuilla kuonolle, kiertää ja nuohoaa ympärillä ja uhmaa Armia koko ajan... Ja Armi sallii ja kestää kaiken. Armi on ihmeellisen tyyni ja pitkämielinen, ei lähde Kertun ärsytykseen mukaan vaan on kuin toista ei olisikaan. Jos Kerttu menee liian pitkälle, Armi karjaisee ja tilanne on taas tasapainossa.

Tytöt leikkivät ja painivat päivittäin ja Armi antaa välillä Kertunkin voittaa

lällällää...

läälää vaan itelles...

...lopuksi tehdään aina sovinto.

Mamma taltutettu, istumpa siis päälle!

...olen aika ylpeä voitostani

ja sitten voikin torkkua hieman että jaksaa taas...

Kertusta on muutenkin ihanaa käpertyä ihan kylkeen kiinni ja jos mahdollista niin kavuta päälle asti (tämä pätee niin Armiin kuin meihin ihmisiinkin). Voisi jopa sanoa että Kertusta on hyvää vauhtia kehittymässä läheisriippuvainen perskärpänen...